banneri rssFeed Etusivu Arvostelut Tietoa Liity

Oluttyypit


Johdanto

Olutharrastusta aloittelevaa saattaa aluksi hirvittää olutjargonin määrä. Vastaavasti peruskaljanjuojasta termistö ja niiden käyttö vaikuttaa turhalta hifistelyltä ja elitismiltä. Näin ei tarvitse kuitenkaan olla; Vaahtokruunu singahtaa apuun!

Oluet jaetaan perinteisesti kahteen pääluokkaan, pohja- ja pintahiivaoluisiin eli tuttavallisemmin lagereihin ja aleihin. Jako on edesmenneen olutguru Michael Jacksonin peruja. Nämä pääluokat jakautuvat lukuisiin eri tyyleihin ja variaatioihin, joten tarkka määrittely on joskus hankalaa.

Olemme tälle sivulle listanneet muutamia tärkeimmiksi katsomiamme oluttyyppejä. Pakettiin on lisätty vielä Vaahtokruunun omia olutsuosituksia ja sekalaisia knoppitietoja. Kaikkia tyylejä emme alkaneet listaamaan, vaan olemme pyrkineet pitämään tietopaketin kompaktina.


Todettakoon lopuksi, että nämä tyypit ovat vain suuntaa-antavia. Vaahtokruunu yrittää parhaansa mukaan pitää genrehifistelyn minimissä.

 


Lager Ale Erikoisoluet
Vaalea lager Pale alet Barley wine
Tumma lager Vehnäolut Lambic
Pilsener Porter & stout Hedelmäolut
Bock Belgialaistyyliset alet Sahti

 

Lager

Pohjahiivaolut on suhteellisen nuori, mutta maailman juoduin ja suosituin oluttyyppi, joka yleistyi koko maailman lempiolueksi 1800-luvun lopulla. Sana 'lager' on saksaa ja tarkoittaa varastoa. Lagerit kypsytetään ja varastoidaan kylmissä, 7-13 asteen lämpötiloissa, mikä edistää oluen säilyvyyttä.

 

Vaalea lager

Nykyään suurin osa maailmalla tuotetusta ja juodusta oluesta on vaaleaa lageria. Lagereille tyypillisiä piirteitä ovat alhainen tarjoilulämpötila, kevyt humalointi ja mieto maltaisuus, mitkä tekevätkin vaaleasta lagerista oivallisen janojuoman.
 

Knopit: Vältä bulkkilagereita, eli suurten panimoiden massatuotanto-oluita.

Vaahtokruunu suosittelee: Aying - Ayinger Frühlingsbier

 

Tumma lager

Puhekielessä tummalla oluella tarkoitetaan useimmiten tummaa lageria. Tyypillisiä piirteitä ovat punertavan ruskea väri, paahteisuus, pehmeys ja leipäisyys. Tumma lageria ovat myös saksalaistyyliset dunkel ja schwarzbier, joissa yhdistyvät paahteisuus, kahvi ja makea maltaisuus.
 

Knopit: Tumma lager sopii hyvin pataruokien mausteeksi ja juomaksi liharuokien kanssa.

Vaahtokruunu suosittelee: Suomenlinnan Panimo - Suomenlinnan Thunberg's Dockyard

 

Pilsener

Pilsenerin erottaa vaaleista serkuistaan vahvempi humalointi. Pilsenerit jaetaan yleensä t?ekki- ja saksalaistyylisiin. T?ekkityylisille ominaista ovat kultainen väri ja rasvainen, jopa voinen maku. Saksalaistyyliset ovat selkeästi kevyempiä, katkerampia ja vaaleampia.
 

Knopit: Pilsener on saanut nimensä T?ekissä sijaitsevan Plze?in kaupungin mukaan. Muita nimiä: pils ja pilsner. Puhekielessä pilsnerillä tarkoitetaan usein ykkösolutta.

Vaahtokruunu suosittelee: Plzensky Prazdroj (SABMiller) - Pilsner Urquell Nefiltrovaný

 

Bock

Bockit eli pukit eli vahvemmat lagerit ovat alkoholtilavuudeltaan tyypillisesti yli 6,7 % ja maultaan runsaita, maltaisia ja melko makeita.

Knopit: Suomalaisia ns. ”viinalagereita” eli viinalla jatkettuja bulkkilagereita, nimitetään joskus erheellisesti bockeiksi.

Vaahtokruunu suosittelee: Les Trois Mousquetaires - Les Trois Mousquetaires G.C. Doppelbock

 


Ale

Juuri pintahiivaoluet tuntuvat olevan olutharrastajien suosiossa, mahdollisesti niiden runsaan makukirjon vuoksi. Samasta syystä alet jakavat eniten mielipiteitä ja niiden osuus maailman oluenkulutuksesta onkin pientä.
 

Alet kypsytetään lämpimässä, n. kahdenkymmenen asteen lämpötilassa. Valmistustavasta johtuvia tyypillisiä piirteitä aleille ovat makeus, hedelmäisyys ja mausteisuus. Monissa aleissa on runsaasti humalaa säilyvyyden parantamiseksi.


Pale Ale

Pale ale eli vaalea pintahiivaolut tuntuu olevan nykyinen trendi olutpiireissä. Sille tyypillistä on ainakin kiehtova humalointi, katkeruus ja sitruksisuus. Pale ale nimitys tulee oluessa käytettävästä brittiläisestä pale ale -maltaasta. Mainittakoon myös, että terminä pale ale on erittäin kattava, vaikkakin hieman epämääräinen. Mielestämme se on silti hyvä kattotermi kuvaamaan tietyn tyyppisiä oluita.

IPA eli india pale ale ovat brittiläisten kolonialistien perintöä. IPA-termi keksittiin 1800-luvulla kuvaamaan Intiaan vietyjä oluita, jotka olivat vahvempia ja tuhdimmin humaloituja pilaantumisen välttämiseksi. IPA:lle tyypillisiä piirteitä ovat kuparinen väri, vahva humalointi, maltaisuus ja leipäisyys. Mausta saattaa löytää myös maamaisuutta, kukkaa ja ruohoa.

Monet nykyaikaiset pale alet edustavat uutta USA:ssa 70- ja 80- luvuilla syntynyttä tyylisuuntaa, jonka tyypillisiä piirteitä ovat entistäkin vahvempi humalointi, sitrushedelmät ja kukkaisuus. IPA:n Amerikan serkku onkin American pale ale eli APA, jossa käytetään useita amerkkalaisia humalalajikkeita.

Knopit: IPA ja mausteinen ruoka (esim. vindaloo) sopivat näppärästi yhteen.

Vaahtokruunu suosittelee: Evil Twin - Evil Twin Yang

 

Belgialaistyyliset alet

Useimmat belgialaistyyliset alet ovat makeita, hedelmäisiä, hiivaisia ja vahvoja. Ne voidaan periaatteessa asettaa veikeään jonoon juuri vahvuuden mukaan. Enkel (tai belgiale), dubbel, tripel ja quadrupel (tai abt) ovat termejä, joilla belgialaisia aleja kuulee useimmiten kategorisoitavan. Jälkimmäistä kolmea nimeä käytetään etenkin luostarioluiden yhteydessä.

Luostarioluita valmistavat munkit luostareissaan ympäri Belgiaa ikiaikaisilla resepteillä. Siinä missä ehtollisviini on tärkeässä roolissa suomalaisessa ev.lut. kirkossa on belgialainen luostariolut vähintäänkin yhtä tärkeää sitä paneville munkeille.

Trappistioluet ovat arvonimettyjä luostarioluita, jotka ovat herkkusuiden ja olutsnobien suosiossa. Nimityksellä tarkoitetaan nimenomaan trappistimunkkien hellässä huomassa panemaa olutta ja trappist -nimeä saa käyttää vain muutama belgialainen panimo, kuten Chimay ja Westvleteren. Panimoiden tuotto käytetään hyväntekeväisyyteen ja munkkien omaan salamyhkäiseen konsumointiin.

Knopit: Trappistimunkit eli benediktiinimunkit ovat erään katolisen sääntökunnan edustajia.

Vaahtokruunu suosittelee: Westvleteren - Westvleteren Abt 12

 

Vehnäolut

Kesän yksi ehdottomista terassijuomista on vehnäolut. Hyvinkin tunnistettavaan makuun kuuluvat mm. banaani, sitrushedelmät ja erilaiset mausteet. Vehnäoluen väri vaihtelee vaaleankeltaisesta meripihkanruskeaan. Vehnäolutta juodaan pitkästä ja komeasta olutlasista.

Weißbier eli valko-olut eli Weizenbier on saksalainen vehnäoluttyyli ja vehnäoluiden grande hefe, jossa vehnämaltaiden osuus on yli 50%. Löytyy niin suodatettua kuin suodattamatontakin, jossa hiiva on jätetty pohjalle tuomaan makuja.

Witbier on kepeä belgialainen vehnäolut, jossa mausteena käytetään mm. appelsiinin kuorta ja korianteria. Tavallisesti suodattamaton.

Knopit: Aina hefe.

Vaahtokruunu suosittelee: Weihenstephan - Weihenstephaner Vitus

 

Portteri & Stout

Portterit ja stoutit ovat brittiläisiä oluttyylejä ja usein hyytävän tummia ja voimakkaan paahteisia pintahiivaoluita, jotka sopivat napakasti suomalaiseen sielunmaisemaan. Näistä oluista voit löytää tummia makuja, kuten tummaa suklaata, kahvia, ruisleipää ja mämmiä.


Portteri saa pimeän värinsä ja kevyet paahteiset arominsa tummista maltaista. Maussa usein karamellia, kahvia, toffeeta, lakritsia ja kaakaota. Imperial porterit ovat tavallista porteria vieläkin vahvempia ja tummempia ? jopa musta-aukkomaisia oluita.


Stout sekoitetaan helposti portteriin, koska makumaailma on samanlainen. Eron tekevät paahdetut tummat maltaat, joista stoutit saavat paahteisen, jopa lievästi palaneen makunsa. Stoutin tyylejä ovat mm. dry stout, sweet stout ja imperial stout. Useimmille tutuin stout lienee irlantilainen Guinness Draught (dry stout).


Knopit: Portterit ja stoutit ovat parhaimmillaan yli 13 asteisina.


Vaahtokruunu suosittelee: Evil Twin - Evil Twin Yin&Yang

 


Erikoisoluet


Olut on erikoinen, jos se ei lähtökohtaisesti muistuta olutta, mutta silti on sitä syystä tai toisesta. Myös rajanveto lagerin ja alen välillä hämärtyy.


Barley wine


Barley wine eli ohraviini ovat vahva ale-tyyppinen olut Englannin suunnalta, jonka alkoholitilavuus vaihtelee yleensä 8% ja 12% välillä. Kummallinen nimitys tulee siitä, että ne ovat yhtä vahvoja kuin viinit, mutta toisin kuin viinit, barley wine tehdään viljasta.

Barley Wine tarjoillaan usein viini- tai aromilasista ja sopiva tarjoilulämpötila on 14-16 °C.

Maultaan barley winet ovat täyteläisiä, voimakkaasti humaloituja, hedelmäisä ja lämpimiä. Maku on voimakas, joten oluiden maailmaan tutustumista ei ehkä kannata tällä tyylillä aloittaa, mutta joskus pitää uskaltaa uskaltaa!

Knopit: Barley wine toimii jälkiruokana, digestiivinä tai kun haluat snobeilla.

Vaahtokruunu suosittelee: Munkebo Mikrobryg - Munkebo Megingjord



Lambic

Lambicit ovat belgialaisia oluita, joihin ei lisätä hiivaa. Sen sijaan nk. villihiivat ja muut pieneliöt saavat aikaan oluen spontaanikäymisen. Lambiciin ei myöskään lisätä katkerohumalaa.

Varsinainen lambic on täysin sokeriton ja hapan olut, jossa ei ole hiilihappoa, mutta tällainen puhdas lambic on harvinainen ja sitä saa yleensä ainoastaan lambic-panimoiden läheltä hanaoluena. Puhdas lambic toimii pohjana muille lambic-lajeille, kuten esimerkiksi kriekille, joka on kirsikoilla maustettu lambic.

Knopit: Spontaanikäyminen voidaan tehdä vain loka-toukokuun välisenä aikana, jolloin ilma on riittävän viileää.

Vaahtokruunu suosittelee: Brouwerij F. Boon - Oude Geuze Mariage Parfait 2012


Hedelmäolut

Hedelmäolut, kuten jo voi (hieman) nimestäkin päätellä, on olut, jonka valmistamisessa on käytetty hedelmää tai hedelmäesanssia. Hedelmäoluet voivat olla pintahiiva- tai pohjahiivaoluita, mutta joita ei kuitenkaan tule sekoittaa lambiceihin, jossa hedelmien tai marjojen käyttö kuuluu tyyliin. Vaarana hedelmäoluissa on esanssinen keinotekoinen maku. Tarjoiluastiaksi hedelmäoluelle sopii tuoppi tai viinilasi.

Knopit: Kurpitsalta maistuvat hedelmäoluet ovat syksyisin kova sana Pohjois-Amerikassa.

Vaahtokruunu suosittelee: Mikkeller - Mikkeller Raspberry Triplebock

Sahti

Sahti on olutta, mutta olut ei sahtia tavataan aina sanoa. Tämä johtuu suurestikin sahdin valmistustavasta. Perinteisestä oluesta poiketen sahtimäski siivilöidään mallaspatjan sijaan katajanoksien läpi, mistä tulee sahtiin sen ominainen maku. Samoin, jotta poiketaan tavallisesta oluesta, käytetään käymiseen tavallista ruokakaupasta ostettavaa tuorehiivaa, eikä perinteisiä oluthiivakantoja.

Sahdin maku on tyypillisesti täyteläinen ja banaaninen, jossa kirpeys tulee katajasta ja humalaa käytetään todella vähän. Kotipihalla kasvavaa humalaa on perinteisesti käytetty sahdin valmistuksessa. Sahti on aina suodattamatonta ja melko hapotonta ja siksi sitä tarjoillaan monesti muovisista mehukanistereista.

Knopit: Kotipanimomestarin sahdille ei vedä kaupallinen versio vertoja.

Vaahtokruunu suosittelee: Finlandia Sahti - Finlandia Sahti

 

Copyright Vaahtokruunu 2013 / Site development by Petteri Huppunen Rekisteriseloste | Uutiskirje | Ota yhteyttä