banneri rssFeed Etusivu Arvostelut Tietoa Liity

Arvostelut


<< Takaisin

Cheers from Westend - rikkaus ei ole rakkaus


Panimo: Espoon Oma Panimo

Maa: Suomi Tyyppi: Hefeweizen
Vahvuus: 4,7% Arvosana: pisteet kokonainen lasi ( 1 ) EBU: ??



Cheers from Westend - rikkaus ei ole rakkaus

No mutta kas tjänare kaikki!

Nyt on olut, joita ei rahvaan parane juoda. Cheers from Westend -olut on tarkoitettu vain hyville ihmisille, joilta löytyy massii, pätäkkää, hilloo ja rahaa. Hörpin siis nyt tätä ja nauran hihittäen kaikille köyhille joilla ei ole varaa tähän maitokauppaoluseen.

No mutta kas, ja jahas! Ulkonäkö on kuin kullan kimallus kauniin suomenruotsalaisen neidon silmistä jolla on nuuska huulessa. Näin vaalea keltaisuus kera nopeasti häviävän Gucci-käsilaukun valkoisen vaahdon osoittaa, että köyhät on hölömöjä kun eivät tämmöstä Guggenheimin taide-elämyksiin rinnastettavaa oluen visuaalista impaktia ymmärrä. Sanovat ehkä rumaksi, mutta minä nauran partaani.

Otetaanpas tuoksut jahka saan shamppanjahöyryt sieraimistani ulos. Jeeves, tuuhan ottaa höyryt pois! Mutta niin. Kuin kolmen Michelin tähden veroinen pöyristyttävän parahultainen vieno vasikan maksasta kohoava odööri, niin tämäkin tarjoaa melko samaa henkeä. Tai jos ei nyt samaa, niin ainakin aina muodissa olevaa märkää pahvia, joihin köyhät varmaan pukeutuvat. Metallinen hedelmäisyys tuo mieleen nuo vasemmistoaikojen (eli nuoruuden hölmöilyt) punk-tapahtumat, tai keikat niin kuin rahainvalidien keskuudessa taidetaan sanoa, eli tämä on villin avantgardinen tuoksahdus. Kuin nuuhkailisi paperimassasta tehtyä doorilaisia pylväsmuodostelmia. Kenties kipakka pippuri (tuo ei-niin-varakkaiden mauste) esiintyy myös. Kerrassaan jännittävää kun perinteinen vehnäolut ei tuoksu ollenkaan vehnäoluelta. 

Mutta nyt on aika ottaa kulaus platinatimanttilasisesta oluttuopistani, eli hörpöti. Hmm, pseudopsykoantikokoomusmainen makumaailma on taas kieleni päällä. Villiä, kun maku mukailee tuoksua. Ei ole vehnää, banaania, makeita hedelmiä tahi yrttisyyttä, niin kuin muissa köyhälistön vehnäolusissa yleensä on. Hah, naurettavaa suorastaan. Juuri tällainen, anteeksi karkea alaluokkainen termi, paskan makuinen olut on juuri tämä uusi villi suuntaus vehnäoluiden maailmassa. Menkää vaikka Saksaan (ne joilla on varaa) ja katsokaa mikä on siellä tilanne! Sittenpähän tiedätte.

Ja jälkimaku, kuin tuo ihana rakastajattareni silkkihansikas kuristamassa kurkkuani, voi tätä euforiaa! Metallinen kirpeä katkeruus, joka nousee vastahappojen mukana kurkkuun, ah. Ihanaa.

...

...

...

Mutta no niin. Oikeasti siis. Tämä olut on huono. Ei ole vehnäoluthenkinen ollenkaan, enkä todellakaan suosittele. Kuitenkin vähän eri makuelämyksiä tarjoava vehnäolut, ja siksi mieleen jäävä, joten plussaa siitä. 1/5. Toivottavasti ensiviikolla jemmastani löytyy hyvää olutta.

Olutseura Vaahtokruunu

Copyright Vaahtokruunu 2013 / Site development by Petteri Huppunen Rekisteriseloste | Uutiskirje | Ota yhteyttä