banneri rssFeed Etusivu Arvostelut Tietoa Liity

Blogi


Lappeenranta, terassit ja Täydellinen Rikos.
29.6.2013 klo 21:25 Unde

Hoplaa! Vaahtokruunu ei kokonaan lepäilekään laiturin nokassa olutlasi kourassa, vaan seikkailevat välillä uusissa ympyröissä. Tällä kertaa siis minä, Unde, kävin kotikaupungissani Lappeenrannassa katsomassa miltä näyttää olutkulttuuri Kaakkois-Suomessa.

Pyysin muutaman toverin mukaan kertomaan mielipiteitään Lappeenrannan olutpaikoista. Itse olin karsinut kierroksellemme kattauksen, jonka pitäisi parhaiten kuvastaa nimenomaan olutta. Perus rokkibaarejahan tässä pitäjässä on useitakin, ne jääkööt muille illoille.

Helteisessä säässä matkamme alkaa tutusta ja turvallisesta paikasta, nimeltään Old Cock. Tuttavallisemmin ‘Kukoksi’ kutsuttu paikka on toimittanut meille sen vakkaripaikan virkaa jo muutaman vuoden, joten mikäs sen parempi paikka aloittaa lauantaipäivä. Hellettä riitti, joten nappasin tiskiltä mukaan ns. maljan eli ison Hoegaardenin. Terassilla oli mukava viettää aikaa.

Kukossa ei mitenkään kovin laaja olutvalikoima ole, mutta kaikki perusvarmat löytyy, sekä kausihanan tuote vaihtuu kuukausittain. Tunnelmaltaan mukavan leppoisa, rokkenrollia soi miellyttävällä volyymilla ja terassihan on yksi kaupungin parhaista. Old Cock on rakennettu kolmeen kerrokseen. Yläkerta on rokkibaari, keskimmäinen taas live-musiikille omistettu ‘luola’ ja alakerrassa avautuu illalla koko kansan danceklubi, kaikille jotain siis.

Aikamme vanhoja muisteltuamme olikin jo aika jatkaa matkaa. Katua alas talsittuamme, pääsimme seuraavaan etappiin nimeltä House of Bars. Tämähän on siitä erikoinen paikka, että yhdestä rakennuksesta on tehty peräti neljä erillistä baaria. Me suuntasimme ns. irkkupubiin eli Old Parkiin, joka sijaitsi rakennuksen yläkerrassa.

Old Park on jo valikoimaltaan hieman suurempi kuin Kukko. Kylmäkaapista pilkotti ihan mukavasti erilaisia oluita, mukaanlukien Saimaan Juomatehtaan muutama tuote. Sisätilat tuovat mieleen metsästysmajan, lämminhenkinen paikka takkoineen kaikkineen. Aurinko porotti edelleen niskaan, joten menimme terassille viilentymään.

Suosittelin hanasta ottamaan suun vehnäselle Paulanerin hefen muodossa, hyvin tuntui sopivan muidenkin suuhun kuin minun, Irlannista pöytäämme eksyi myös vanha tuttu Kilkenny. Voisin kuvitella palaavani tänne syksyn hämärässä, katsomaan uudelleen miltä valikoima näyttää, eihän tässä vieläkään varsinaisesta oluthuoneesta voida puhua, mutta niitä paikkoja onkin hetken päästä tulossa.

Seuraavana vuorossa oli ehkä hieman hetken mielijohteesta päätetty paikka eli Kolme Lyhtyä. Terassi oli tupaten täynnä, mutta sisällä olikin ihan tyhjää. Päädyimme tiskille katselemaan kylmäkaapin syövereihin ja pistin pojille testiin Sinebrychoffin Porterit ja Chimay Bluen, itse nautin perinteikkään tsekkiläisen eli Pilsner Urquellin.

Valikoima oli ihan siedettävä, pullojen osalta. Hanoista kun sai vaan kotimaisia perusbissejä eri alkoholiprosenteillaan. Paikkahan on selvästi vähän varttuneemman kansan suosiossa, joten me pojankoltiaiset lähdimme muille vesille kunhan oluista oli nautittu.

Kävelykadun toisella puolella oli kaupungin uudempi tuttavuus eli Teerenpeli Lappeenranta. Teerenpeli on levinnyt useampaankin kaupunkiin ja tarjoavat paljon omia oluitaan sekä mielenkiintoisia siidereitä (puolukkaa on kokeiltava vielä kesän aikana!).

Teerenpeli vaikuttaa sisältä ja ulkoa moderneimmalta paikalta. Muttei liian, lähinnä tunnelma on hillityn tyylikäs, tähän asti hienoin paikka ehdottomasti. Ja sitten oluiden kimppuun. Hanoista tyrkytti kaikenlaista Teerenpelin omaa tuotetta, joista otimme mukaamme kahdet VauhtiVeikko vehnäoluet, sekä HippaHeikki bitter ja tummempi lager LaiskaJaakko.

Terassille päädyimme taasen nautiskelemaan hiipuvasta auringosta sekä tietenkin oluista. Vehnäolut osui kyllä nappiin, mukavan oloinen perus vehnis. Bitter jätti kyllä aika kylmäksi, ehkä en vain ole päässyt vielä sisään tähän tyyliin mutta minusta jopa tylsä. Tummempi lager ei sekään säväyttänyt hirveästi, perusvarmaa tavaraa.

Teerenpeli vaikutti kaikinpuolin näppärältä paikalta, vaikka tietenkin kotiinpäin härskisti vetävät olut tarjonnallaan. Pitää käydä vielä uudestaan katsomassa mitä kaikkea muuta tarjoavat, jotain naposteltavaa ainakin vilkaisin taululla lukeneen. Ja siiderin voisin pakanallisesti nauttia myös!

Päivän viimeinen paikka oli käsillä. Grande Finale. Teerenpeliä vastapäätä sijaitsee nimittäin ravintola Birra. Tuo SaiPan jälkipelien tunnettu paikka tarjoaa selkeästi parhaan valikoiman oluita Lappeenrannassa. Hanoista löytyi vaikka mitä. Malmgårdin kesän uutuus Proto #2 oli myös hanassa ja sitä tarjosin kaverille kyytipojaksi kun itse jäin ihastelemaan kylmäkaapin upeaa tarjontaa. Kyllä siinä vaiheessa harmitti päällä oleva aivan jäätävä kesäflunssa, jonka vuoksi hajuaistini on lähellä nollaa.

Tiskiltä meille näytettiin lappusta, jossa tarjoiltiin American Craftbeer-viikkojen antia. Suomalaiset pienmaahantuojat toivat yhdessä jenkeistä olutta ja ripottelivat ne hyvin valittuihin paikkoihin. Nämä viikothan olivat jo toukokuussa, mutta kuulemma vielä oli tavaraa jäljellä. No sieltähän listaa hetken vilkuiltuamme napattiin mukaan kolmen panimon yhteiskeitos, Evil Twin / Stillwater / Stone ‘The Perfect Crime’ joka hämmensi jo tyylillään, joka on siis Black Smoked Saison. Otin myös mukaan paljon katkeroa Great Dividen Hercules DIPAN muodossa.

Ja voi pojat. On muuten härö yhdistelmä tuo SavuSaison. Black IPAa juoneena ei niin puskista tuo maku tullut mutta todella hyvin se vaan toimi! Edelleen harmittelin flunssaani ja toivoin että kunhan haistan ja maistan taas kunnolla niin tätä tavaraa olisi vielä jäljellä. Hercules oli aika päräyttävä katkeropommi. Mukana oli myös makeaa mallasta tasoittamassa tilannetta, joten tässä liikuttiin vaarallisesti jo parhaimmissa maistetuissa DIPOissa. Malmgårdin Proto #2 jäi vähän tämän kaksikon jalkoihin. Hyvän makuinen vehnishän se oli, jossa oli mukavasti kirpeää humalointia seassa.

Birra oli lähempänä taas perinteikästä oluthuonetta, tummanpuhuvine sisustuksineen. Tietysti pitäähän paikassa vähän SaiPan kannustuskin näkyä, seinillä majailevien pelipaitojen muodossa. Nojatuoleja tuntui riittävän sisällä, niihin voisin kuvitella uppoutuvani hyvän oluen kanssa. Birra tuntui lämpimän kotoisalta, tunnelma voi tosin olla toinen heti SaiPan pelin jälkeen, niin hyvässä kuin pahassakin.

Birra on ehdottomasti se paikka jonne kannattaa mennä, jos jotain erikoisempaa on hakusessa. Jos taas haluat mennä käymään vaan terassilla nauttimassa yhden janonsammuttajan niin suosittelen Old Cockia siihen. Ja jos Teerenpelin oluet tai siiderit kiinnostaa niin käy ihmeessä paikan päällä!

Toivottavasti joku tästä nappasi vinkkejä jos on käymässä Lappeenrannassa, meillä oli ainakin hauskaa kiertää muitakin kuin vakkaripaikkoja. Ehdinkin jo edellisessä jutussa mainita seuraavasta tapahtumasta missä ollaan mukana, eli seuraavan kerran Vaahtokruunu seikkailee Suuret Oluet Pienet Panimot-kinkereissä Helsingissä, siihen asti teitä viihdyttää MMM aina maanantaisin, hoplaa!


Arvostelu
Rodenbach Grand Cru 13.8.2018
Maa: Belgia | ABV: 6,0% | Tyyppi: Sour Red Ale | Arvosana: 4½

Klasikko-olut Belgiasta! Kirjassa 1001 olutta, jotka kannattaa juoda ennen kuolemaa. Älä siis kuole, vaan juo tää! Lue lisää!



Yhteistyössä:Yhteistyössä
Vaahtokruunu twitterissä
Kalenteri Kalenteri
Valitettavasti uusinta tapahtumaa
ei ole vielä merkitty kalenteriin!
Tarkistathan myöhemmin uudelleen.
Facebook
Copyright Vaahtokruunu 2013 / Site development by Petteri Huppunen Rekisteriseloste | Uutiskirje | Ota yhteyttä